Pitäisi oikeasti nyt jo istua junassa, mutta tuopa olikin sen verran täynnä ja halusin kuitenkin paikkalipun kun on sen verran pitkä matka, niin päätin sitten mennä seuraavalla. Tai olisi paikkoja ollu ykkösluokkaan, mutta se olisi maksanut paljon enemmän ja muutenkaan ei oikein taitaisi olla minua varten. Ällöttää jo ne mainokset joita ykkösluokasta joskus junissa näytetään (siis sellaiset jossa kerrotaan palvelusta ja muuten). Luksus ei oikein ole sellainen juttu mikä itseä niin innostaisi. Ei sellaisessa tunne oloaan mukavaksi. Ahdistun liian hienoissa tiloissa ja tilaisuuksissa ja vaatteissa.

Tulee taas kova ikävä meidän eläintä, kun sitä ei sitten pitkään aikaan taas näe. Eniten tulee ikävä kun tietää että sen tulee ikävä, se on niin iloinen aina kun näkee minut ja piristyy kauheasti myös.

Niin, nyt en tiedä miten paljon tänne ehtii ja jaksaa ja muistaa kirjoittaa, ehkä voi salaa sitten joskus yrittää. Salaa pitää varmaankin tehdä kaikki ja salaa pitää ajatella ja elää.